..lempitavara, tää on kyllä paha. Lempilaitteenkaan kohdalla en osais valita pinkin samsungin läppärin tai mintunvihreen pupukorvaisen samsungin puhelimen välillä.
Tavaran kuitenkin miellän vielä elottomaksi/liikkumattomaksi/funktionaalittomaksi asiaksi. TAVARA.
Tavara voi myös olla ihan mikä vaan, onhan sohvakin ikäänkuin tavara. Tällä sohvalla vietän suurimman osan vapaa-ajastani, se on harmaa askon sohva, sillä on ikää n.5vuotta. Se oli ensimmäisiä asioita joita sinkkuasuntooni ostin. Se seurasi meitä aviokotiinkin. Ihan sillä kun se on paljon hienompi kun miehen PUNAINEN sohva, se ei todellakaan ollut tulossa samaan kotiin minun kanssani. Onneksi siitä ei tarvinnut edes keskustella.
Autokin voisi olla tavara, ostin nykyisen autoni vuosi sitten, kaunis kevätpäivä oli silloinkin. Olin 5päivää aikaisemmin saanut päähäni haluta tuommoisen auton, pienen, söpön, kätevän ja vähäkulutuksisen.
Oman Fiat 500:sen, valkoisena tietysti. Kattoikkunalla.
Jännitin miehen reaktiota, tehokkaiden autojen ja pyörien ystävänä voisi vaikka lytätä toiveeni, kertomalla jotain faktoja jotka saisi minut muuttamaan mieleni. "Et sä tommosta italiaista sähkövikaa haluu pihalle lojumaan". Niin, en mä kyllä sähkövikoja..
Päätin kuitenkin perustella perusteellisesti kuinka auto maksettaisiin ja saataisiin muitakin lainoja samaan könttään, miksi tarvitsen juuri tällaista autoa.
Ja tärkein: kuinka ONNELLISEKSI se minut tekisi.
Mies heltyi, ostettiin auto ja mies kysyi: "Ootko nyt onnellinen?"
Maailman levein hymy paljasti vastauksen.
Mies sanoi: "Hyvä, se on tärkeintä"
Jatkan lempitavaran etsimistä, jospa talon ympäripyöriminen tuottaisi tulosta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti