Päivä 9:Päivän asu

Tattadaa!

Täällä vielä ollaan, on ollut vähän kiirusta ja kun ei oo ollu, oon nukkunu.

Päivän kuvasta, eli "päivän asu":sta, ei ole tältä päivältä, vaan viime viikolta, pyysin miästä ottamaan mun prätkärotsista kuvan kun en muistanu minkä näkösesti(näkyvästi) toi merkki on selässä =D

Ja liukuvärjätty fleda näkyy sitten siinä myös. Ei, en lähteny siihen ombre-villitykseen mukaan, vaan mulla on päälle vuosi sitten alettu täysin blondista asteittain värjäämään tyveä tummemmaksi. Blondina olo on kivaa, mutta onhan vanhemmat kuvat musta hieman valjuja..

Eli tykkään tästä tummasta, osittaintummasta.

Niin ja takaisin tähän kuvaan, olin siis ekaa kertaa meiän uuden pyörän kyydissä, kyllä se päälle 300heppanen turbovehje on aika hauska!
Ihan siis sillä ettei jää jalkoihin liikenteessä ;)

Käytiin myös viime vloppuna Kiikalassa lentokentällä kattelemassa kun toi toinen perheenpuolisko kiihdytteli tällä samaisella pyörällä, sen mielestä vähän huonoja tuloksia, mutta kyllä mun mielestä päälle 260km/h loppunopeus on ihan kivasti jo, just sillä kun ei toi tolla oo kerenny ajelemaan vaikka se meille on tullu jo viime kesän lopulla.

Eiköhän tossa Hyvinkään lentokentällä saada ens kuun puolella taas uusia tuloksia..

PS. Näkyyhän tossa vasemmassa laidassa myös vähän mun kypärää, jonka myöskin(ylläriylläri) toi mun mies ylläriks maalas, oli ennen mattamusta, ei ees tarvinnu vihjaa väristä <3

Päivä 8:Suosikkikuva

Päivä jona tunsin itseni

kauniimmaksi kuin koskaan.

Vierellä asteleva tyyppi

teki sen päivän mahdolliseksi.

<3

Päivä 7:Kuva jota en koskaan julkaissut

Meidän pönttöeinari, eli Winston,

yritti mahtipontisesti alkaa purkamaan

meiän pihalla lojuvaa 

isoakin isompaa puunrunkoa.

Sillä on siis suussansa yksi oksantynkä,

ei meiän pojalla ihan aina säteile <3

Kelloja

Jätin eilisen (teema "vihreä") päivänkuvan laittamatta ihan tarkoituksella. En vaan osannut keksiä mitään/ei oikeesti kiinnostanut keksiä mitään/kerenny.

Käytiin eilen kaveripariskunnalla grillaamassa ihan tossa lähellä, olipa mahtavaa viedä parin kilon mansikkalaatikko, siitä ei ihan kauheesti jääny kun oli kaikille kesän ekat mansikat =)

Ja tässä ois viimeisin dilemma jota oon vatvonu jo monta viikkoa mielessäni, kokonaan punakultainen kello vaiko hopeanvärinen punakultaisilla yksityiskohdilla?

Molemmat Keskisen Kellosta.

TIEDÄN että Michael Korsin kellot on jo niiiin nähtyjä, mutta en voi sille mitään että noi puhuttelee mua aikas paljon. Kesäks ois vihdoinkin ihana saada jotain ruusukultaa, oon nimittäin jo pyytänyt 5vuotis yhdessäololahjaks punakultaisen sormuksen, se on sitten eri asia kuinka se pyyntö on tarttunu =)

Päivä 5:Vanha kuva

Eipä tällä kertaa varmaan kilometrin pituista selvennystä tarvitse.

Hääauto.

On se edelleenkin meillä, mutta aika paljolti eri näköisenä. 

(BTW myynnissä tällä hetkellä)

Päivä 4:Harrastus

Harrastus oli suhteellisen vaikee. En taida harrastaa mitään "oikeeta" harrastusta, niinkun jalkapalloa tai ratsastusta tai autojen rassausta.

Kaikilla tutuilla on harrastuksia, toiset neuloo ja toiset rassaa niitä autoja. Toisille, niille onnellisille työ on harrastus, saa tehdä sitä mistä saa sen voiman. Mies on harrastanu vaikka ja mitä, sitä mitä on tapahtunu meiän yhdessäoloaikana on paintball(ihan siellä suomen kärkijoukoissa), mäkihyppy(pitkästä aikaa hyppäs ja tuli "kisoissa" kolmanneks), tehokkaat pyörät ja siistit autot. Plus polttoainekäyttöset kauko-ohjattavat pikkuautot, huoh.

Kai se on niin että vastakohdat kiinnostaa. Mä oon alottanu monta harrastusta, jotkut niistä jäänyt jopa ihan vaan sinne alottamisen ajattelun tasolle.

Helmiä on tullu sidottua, koruja tehtyä, vaatteita on joskus ommeltu ja itseasiassa ompelua vajaa olis tälläkin hetkellä asioita.

Päädyin sitten ottamaan kuvan tekniikasta, harrastan kauniita asioita. Läppäri on pinkki, eikä mikä tahansa pinkki, vaan oikee PINKKI. Eikä mikä tahansa kone, vaan Samsung. Oon aika kova ottamaan selvää asioista mitä oon hankkimassa, mitä tahansa ei tuu hankittua, koska köyhän ei vaan kannata ostaa halpaa.

Kännykkä on myös Samsung, koska siitä oli niin hyvät arvostelut kun se markkinoille tuli, kellään muulla tutulla tai edes vastaantulleella ei ollu vielä tommosta isoa kapulaa, eli toi eka versio Notesta. Ja mintut pupunkorvakuoret, koska kaikki ei voi olla pinkkiä, eikä todellakaan totista!

Auton avainkin oli aikanaan tylsä musta, mutta hankin siihen pinkit kuoret ja istutin kännykkäkuorien mukana tulleet mintun tupsun avaimenperäks, alko löytymään laukusta =D

Ehkä suurimmaksi osaksi tässä voisin kuitenkin lähteä siitä että koneella oleminen on mun harrastus, kauniiden asioiden löytäminen, vertailu ja suunnittelu. Musta on ihanaa kun joku pyytää mun apua löytämään jotkut tietyt kengät jostain halvemmalla, tai vaan löytämään ne. Ja usein löydän.

Jos ei oo budjettia, niin mä löydän ihan mitä vaan, budjetin kanssa, niinkuin itelläni on, on aina vähän hiljasempaa löytämisen kanssa, mutta sitäkin palkitsevampaa kun se tietty asia löytyy nappihintaan.

Kyllä, vois sanoa että oon aikamoinen materialisti. Mutta laatu ja kestävyys mielessä aina.

Harrastus: Materialismi?

Cravings

Näin viime viikolla vahingossa ton Gina Tricotin Boston-paidan/tunikan. Ja ihastuin heti.

Samalla sanoin että jos ostaisin ton, niin yhdistäisin sen samointein nahkatakkiin ja mustiin korkkarisandaaleihin.

Tuontyyppinen nahkatakki mulla on, se on Onlyn mallistoa johon oon itte laittanu mustia kartioniittejä kauluksiin. 

Noi kengät mua odottaa itseasiassa postissa, Footwaylla makso vieläkin yli 200e, ite ostin yheltä tytöltä huutiksen ohi vajaalla puolella hinnalla ja vissiin vaan muutamia kertoja käytetty.

Yleensä en osta mitään vaatteita tms käytettynä, mutta nyt oli niin hyvät kuvat kengistä ja niin hyvällä hinnalla.

Tähän yhdistelmään kun liittäis vielä hopeet överiglitterkynnet 

ja hopeen nilkkaketjun ruskettuneisiin kinttuihin, ah. 

Itseasiassa odottelen tässä myös Veetin pakettia jonka saan Buzzadorin kautta, saan testata miten mun säärikarvanpoistojärjestelmään noi Veetin vahat yhdistyy jos ollenkaan. Oikeestaan säärien siloisuutta enemmän mä odotan siinä mukana tulevaa kasvojen alueelle tarkotettua vahaa, saisin vihdoinkin kulmakarvojen alta ne pienimmätkin läpinäkyvät haituvat pois ilman puolen tunnin nyppimistä ja tuijottamista.

Vielä kun saisin tän pirun flunssan katoomaan, joka siis eilen illalla ilmotti olemassaolostaan, lauantaina ois tiedossa vapaaottelua vantaalla. Ja joskos ylläoleva olis matsienkyttäilyasu..hmm..

Päivä 3:Perheenjäsen

Valikoin perheenjäsenen keston mukaan. Leevi on ollut pisimpään messissä, jo 9vuotta <3

Olin 19 kun Leevin sain luokseni, se oli pieni ja avuton eläin joka turvautui minuun heti ensimmäisellä pissatauolla kotimatkallamme. Näytti vähän ketunpoikaselta ja pelkäsi miehiä.
Koska olin niin nuori ja ymmärtämätön Leevin saadessani, sai se kohdata epäoikeudenmukaisuutta ja yksinäisyyttä. Sai seuraksensa eroahdistuksen jonka minä sille tyhmyyksissäni olin aiheuttanut.

Vaikka kuinka se teki pahojansa, söi mommeyn kenkiä ja mattoja, kaukosäätimet, kännykät ja kamerat sai tuta nahoissaan sen hampaat, ei ikinä tullut mieleeni, ei edes käväissyt mielessäni että siitä ikimaailmassa luopuisin. Olin sen luokseni ottanut, siinä se pysyisi loppuelämänsä.

Siitä on tullut yksi parhaista ystävistä, iloitsee kanssani ja kun mommeylla on suru, se tulee pesemään kyyneleet poskiltani.

Se ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, se on kiltein koira jonka olen koskaan tavannut.

Ehkä olen tehnyt jotain oikein tässä elämässä kun olen sen läsnäolon ansainnut jo näinkin pitkään <3

Päivä 2:Lempitavara osa.2

No kyllähän sitä piti miettiä, mutta vasta kun se tuli käytännön syistä eteen, tajusin sen olevan yksi lempitavaroistani, pyörrän tässä nyt vähän sitä funktionaalittomuutta, kyllähän tällä oikeasti jotain tekee.

Sain sen viime jouluna mieheltä lahjaksi, itse oli valinnut brodeerauksen.

Se on niin kaunis että roikkuu olohuoneessa videotykkihyllyn kulmaraudan koukerossa, aina.

Se on lässynlää, mutta niin oon minäkin.

Pinkki jättipyyhe <3

Päivä 2:Lempitavara osa.1

..lempitavara, tää on kyllä paha. Lempilaitteenkaan kohdalla en osais valita pinkin samsungin läppärin tai mintunvihreen pupukorvaisen samsungin puhelimen välillä.
Tavaran kuitenkin miellän vielä elottomaksi/liikkumattomaksi/funktionaalittomaksi asiaksi. TAVARA.

Tavara voi myös olla ihan mikä vaan, onhan sohvakin ikäänkuin tavara. Tällä sohvalla vietän suurimman osan vapaa-ajastani, se on harmaa askon sohva, sillä on ikää n.5vuotta. Se oli ensimmäisiä asioita joita sinkkuasuntooni ostin. Se seurasi meitä aviokotiinkin. Ihan sillä kun se on paljon hienompi kun miehen PUNAINEN sohva, se ei todellakaan ollut tulossa samaan kotiin minun kanssani. Onneksi siitä ei tarvinnut edes keskustella.

Autokin voisi olla tavara, ostin nykyisen autoni vuosi sitten, kaunis kevätpäivä oli silloinkin. Olin 5päivää aikaisemmin saanut päähäni haluta tuommoisen auton, pienen, söpön, kätevän ja vähäkulutuksisen.
Oman Fiat 500:sen, valkoisena tietysti. Kattoikkunalla.
Jännitin miehen reaktiota, tehokkaiden autojen ja pyörien ystävänä voisi vaikka lytätä toiveeni, kertomalla jotain faktoja jotka saisi minut muuttamaan mieleni. "Et sä tommosta italiaista sähkövikaa haluu pihalle lojumaan". Niin, en mä kyllä sähkövikoja..
Päätin kuitenkin perustella perusteellisesti kuinka auto maksettaisiin ja saataisiin muitakin lainoja samaan könttään, miksi tarvitsen juuri tällaista autoa.
Ja tärkein: kuinka ONNELLISEKSI se minut tekisi.
Mies heltyi, ostettiin auto ja mies kysyi: "Ootko nyt onnellinen?"
Maailman levein hymy paljasti vastauksen.
Mies sanoi: "Hyvä, se on tärkeintä"


Jatkan lempitavaran etsimistä, jospa talon ympäripyöriminen tuottaisi tulosta..

Päivä 1: Omakuva

Kyllähän se mun rakas oli saanu napattua musta yhen suht hyvän kuvan lauantai-illan aikana <3

Tässä on tainnu mennä jo pari lasia pinkkiä kuplivaa..

Oltiin siis nimenomaankin Pin-Up Garagen avajaisissa lauantaina, siellä oli hyvää ruokaa ja juomaa ja etenkin hyvää seuraa. Paikka oli ihan tupaten täynnä porukkaa kun saavuttiin illalla, julkimoitakin oli tullut ihan kivasti paikalle, saapa kaveri taas enemmän(enempi on aina parempi) näkyvyyttä liikkeelleen <3

Jo silloin muuttopäivänä ihastelin aivan mahtavaa värimaailmaa ja hyviä tiloja, varmasti helsingin kauneimpia liiketiloja/-alueita. Tämä kaiken kokoisia naisia jumaloiva konsepti on aivan mahtava, suomi kaipaa juuri tätä enemmän. Enkä tarkoita pin uppia ja fiftarityyliä, vaan rehellistä sanomaa, kaikki naiset on kauniita ja kaikilla naisilla on oikeus tuntea itsensä kauniiksi.

Varmasti kaikilla on joskus epätodellinen tunne omasta minuudestaan, voin ihan rehellisesti sanoa että opin tuntemaan itseäni todella paljon enemmän vasta 23vuotiaana kun muutin yksin monen vuoden seurustelusuhteen jälkeen. En koskaan ennen ollut asunut yksin(vaikka edellisessä suhteessa se paljolti siltä tuntuikin).
Oli mahtavaa päättää yksin monessako vuodessa maksan asuntolainani pois, mitä jääkaapista löytyy, kuinka paljon tuhlaan koirieni ruokaan miettimättä muiden mielipiteitä. Ei tarvinnut lähteä karkuun omasta kotoani, siellä olin vihdoinkin turvassa ja päätin ketä siellä oli, suurimman osan vain me kolme, minä ja rakkaat karvaturrit.

Kerkesin jopa puoli vuotta asumaan yksin, kunnes tapasin jotain maagista, täydellisen miehen jonka kanssa halusin naimisiin. Ainahan kaikki häistä unelmoi, mutta vasta tämän tyypin kanssa siitä unelmasta tuli todellinen toive.

Ja vuosi tapaamisesta mentiin isosti naimisiin.

30päivän haaste

Koska en selkeestikkään saa tätä etenemään muutenkuin "pakolla", otetaan järeemmät keinot mukaan..

Siis oishan mulla vaikka mitä aiheita, mutta en tällä hetkellä saa puettua niitä sanoiksi ja järkeviksi lauseiksi.

Meiän vauvakoira on alkanu käyttäytymään nykyään esimerkiksi superpaljon paremmin. Siitä on kehkeytyny ehkä jopa vähän mommeynpoika. Salaa tykkään siitä vähän enemmän kun ennen.

Mun esikoinen on jo vanha herra, kuulo reistailee, paitsi kun sanoo "ruoka", "makkara" tai kuiskaa "ulos"..

Keskimmäinen on ärhäkkäämpi kun ennen, mutta silti mun söpöin tyttö, tällä hetkellä haaleanvaaleanpunaisen hännän kera(vappu).

Alotan kuitenkin tän kuvahaasteen tänään, lupaan ITSELLENI.

(kunhan löydän julkasukelposen kuvan ittestäni, esim. viime vlopun avajaisista..)

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Nämä kuvat jäivät haasteen jalkoihin
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva